Haa, pääsin jo aikasin töistä! Kerrankin, tätä ei tapahdu usein. Ja aion nauttia tästä, eli teen samaa kun ennenkin.. joko löllöilen sohvalla telkkarin parissa tai sitten tässä.. koneella. Onneks mulla on tapahtuma rikas elämä :D
Tuotiin eilen Saulin kanssa lisää kamaa mun kämpiltä tänne meidän yhteiselle asunnolle, ja se on oikeastaan jo aika tyhjillään. Toki siis isot kamat on, mutta kaikki laatikot/vaatteet (arvatkaa oliko ruljanssi)/kipot sun muut on nyt täällä meidän asunnolla. Uuden makuuhuoneen seinät on maalattu, vielä semmoset pienet sivuseinät pitäis maalata ja sitten viedä sänky uuteen koreaan huoneeseensa.
Tuotiin eilen Saulin kanssa lisää kamaa mun kämpiltä tänne meidän yhteiselle asunnolle, ja se on oikeastaan jo aika tyhjillään. Toki siis isot kamat on, mutta kaikki laatikot/vaatteet (arvatkaa oliko ruljanssi)/kipot sun muut on nyt täällä meidän asunnolla. Uuden makuuhuoneen seinät on maalattu, vielä semmoset pienet sivuseinät pitäis maalata ja sitten viedä sänky uuteen koreaan huoneeseensa.
Mulla oon muuten semmonen luonne, että unohtelen kauheasti asioita. Ei ole päivääkään, millon en unohtaisi jotain. Joko ne on kotiavaimet, autonavaimet, rahapussi.. mutta aina jotain. Sitten mun mielessä kuitenkin koputtelee, että "Hei, nyt piti muistaa jotakin! Mitäköhän se oli..?". Varsinkin kaupassa! Mun piti varmaan kahtena päivänä tuoda Saulille kahvia millon mistäkin, aina kun kävin samalla jossain. Mutta vasta eilen illalla muistin.. En tajua miten semmosenkin voi unohtaa. Musta tulee tällä vauhdilla kovantason dementikko.
Oltiin eilen Tiian kanssa ulkoilemassa, ja räpsittiin siinä sivussa myös parit kuvat. Mä olin todella polleena taas mun ihanista converseista ja piposta. Converset on aina mulla ollu semmoset kengät, että käytän ne ihan loppuun asti. Enkä oikein henno heittää niitä sittenkään roskiin vaikka ne on kävelty ihan puhki. Kiinnyn niihin kauheesti, kun ne kulkee mun mukana joka paikassa. Ja onhan ne niin hienot. Oon kyllä conversejen suurkuluttaja, mutta en varmasti ainut!